Tämä on kuudes blogikirjoitukseni Seitsemännen kuningaskunnan biiseistä. Viisi ensimmäistä kirjoitustani löytyvät täältä. Tällä kertaa kirjoitan laatikon vangeista.
Vanki laatikon biisinä
Englannin kielessä on idiomi “thinking out of the box”, jolla tarkoitetaan tosi erilaista ajattelua, sellaista, joka ei noudata tavanmukaisia ratoja. Vanki laatikon kertoo siitä miten vaikeata tämä on meille ja miten koemme häiritsevänä, jopa mielenvikaisuuden tai rikollisuuden merkkinä sitä, että joku ajattelee oikeasti eri tavalla. Emme myöskään näe oman oman ajattelumme tai laatikkomme hulluutta.
Hyvä esimerkki on tämä absurdi ilmastonmuutoskeskustelu. Korjaavina toimina esitellään milloin mitäkin erillisratkaisua, useimmiten uutta teknologiaa, roskien lajittelua, sähköautoja ja hiilinieluja. Mikä vitsi! Ensin hakkaamalla ja sitten istuttamalla metsää luomme muka “hiilinieluja”. Onko hölmömpää kuultu? Tällaisia asioita esitetään arkipäivän totuuksina, eikä kukaan viitsi ajatella sen enempää niiden hulluutta. Tällöin jäädään tiukasti sinne laatikon keskivaiheille, eikä halutakaan nähdä sitä ainoaa mahdollista ratkaisua: kaiken kulutuksen ja toiminnan radikaalia vähentämistä ja kaikkien elintason merkittävää heikentämistä. Siihen emme pysty, vaan jäämme laatikkoon sisälle kiertämään kehää ja hokemaan silmät suljettuina vanhoja ja absurdeja juttuja.
Toinen hyvä esimerkki laatikon vankeudesta on tämä taloutemme. Kuvittelemme arkipäivässämme että taloutta säätelevät jonkinlaiset pysyvät ja “rautaiset lait”, joilla arvo ja varallisuus siirtyvät talousjärjestelmässä. Emme pysty kunnolla näkemään että oikeasti kysymys pääosin täysin virtuaalisesta ja kuvitteellisesta tarinasta, häkistä tai laatikosta, jonka olemme itsellemme luoneet ja jonka vankeja olemme. Se vankila toimii tasan niin kauan kuin siihen kollektiivisesti uskomme. Sitten kun se romahtaa, luomme taas uuden, mutta toisenlaisen vankilan itsellemme. Tällä ajatuskululla biisin lopussa todetaan että olemme itse omia vanginvartijoitamme. Voisimme olla paljon vapaampia, jos näkisimme myös todellisuuden laatikkomme ulkopuolella.
Biisin teko- ja syntyhistoria
Vanki laatikon on aikamoista hevipoppia. Se on tehty lokakuussa 2015. Se on musiikillisesti erittäin yksinkertainen. Siinä on pääosin vain kolme sointua, Em, C ja D, jotka toistuvat aika monotonisesti. Irrallisessa, jonnekin New Yorkin seutuville sijoittuvassa väliosassa vilahtaa kerran A. Väliosa katkaisee biisin kahtia. Melodia on myös yksinkertainen. Tässä on biisin juju. Se etenee selkeästi ja sovituksessa yksinkertaisuutta on hyödynnetty, koska yksinkertaiseen on helpompi lisätä harmonioita. Kitarakuoro kasvaa loppua kohden uusilla yläsävelillä. Ensimmäisessä demossa kitaroita oli vielä paaljon enemmän.
Jos olet tänne asti lukenut, niin kuuntele myös koko albumi.
Vanki laatikon
Mikä kerran säädetty on
On aina niin kuin nyt
Ei muuttua saa, ei uudeks tulla voi
Taas pisteet yhdistyy
Niin kuin aina ennenkin
Vaikka maailma palaa ja meri on syttynyt
Me ollaan vangit laatikon
Ei pääse ulos vapauteen vaan sinne jää
Kun koneen sieluun näät
Sen mielen nieluun jäät
Sinne lihaa ja verta, kyyneleitä viet
Sä oot vanki laatikon
Pieni kipinä tietoinen
Sulle annettu on mittatilauspakkopaita
Ulos vapauteen
Kyyneleitä viet
Ulos vapauteen
Me ollaan vangit laatikon
Ei pääse ulos vapauteen vaan sinne jää
Ei koskaan enää näin
Ei enää tuhoa päin
Nää sanat on kuultu ainakin tuhat kertaa
Sä oot vanki laatikon
Pieni kipinä tietoinen
Sä oot se kone joka meidät kahlitsee
Me ollaan vangit laatikon
Ei pääse ulos vapauteen vaan sinne jää
Ei pääse ulos vapauteen vaan sinne jää
Levy paranee joka kuuntelulla. Blogien tarinat avaavat sanoituksia uudella tavalla. Erityisesti Vanki laatikon blogi osuu ytimeen. Muutenkin parhaita biisejä levyllä.
Suuret kiitokset! On tosi hienoa saada palautetta.